Siirry pääsisältöön

Muovifoorumin satoa: Kierrätetyn muovin käytön lisääminen

Muovista valmistetaan ylivoimaisesti eniten pakkauksia. Kierrätykseen muovipakkauksista päätyy Suomessa jo yli 40 prosenttia. Kiristyvien tavoitteiden ja uusien erilliskeräysvelvoitteiden myötä muovipakkausjätettä saadaan talteen koko ajan enemmän. Kierrätetyllä muovilla pitäisi pystyä korvaamaan neitseellisen muovin käyttöä, mutta yksi muovin kierrätyksen pullonkauloista on puute kierrätetyn muovin käyttökohteista. Esimerkiksi elintarvikepakkauksia koskevat tiukat hygieniavaatimukset.

”Elintarviketeollisuuden näkökulmasta kierrätysmuovin käyttö on iso kysymys. Tuotamme paljon pakkauksia, mutta meillä on rajalliset mahdollisuudet ottaa niitä takaisin, koska muovia ei juurikaan voida toistaiseksi hyödyntää elintarvikepakkauksissa. Poikkeus ovat juomapullot, joille on oma suljettu keräysjärjestelmänsä, minkä ansiosta materiaali luetaan elintarvikekelpoiseksi”, toteaa Nestlén pohjoismainen vastuullisuuspäällikkö Ulla Luhtasela.

Mihin kierrätettyä muovia voi käyttää?

Jo nykyisin kierrätysmuovista valmistetaan esimerkiksi siivousvälineitä, tiskiharjoja, ämpäreitä ja kastelukannuja. Kierrätysmuovia käytetään paljon myös pakkauksiin, jotka eivät ole suoraan kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa.

”Autamme usein asiakkaitamme selvittämään, onko heidän tarvitsemansa tuote mahdollista valmistaa uusiutuvasta tai kierrätetystä muovista. Tältä osin markkina mielestäni jo toimii. Kysyntää siis olisi; seuraavaksi pitäisi vastata siihen, mistä tämä kierrätysmateriaali löytyy. En usko, että ratkaisu on kerätä kaikki muovi yhteen paikkaan tarjonnan lisäämiseksi. Sen sijaan pitäisi antaa mahdollisuus kilpailun syntymiselle. Käytännössä olisi parasta antaa toimijoiden kerätä korkealaatuinen muovi, josta saadaan hyvää raaka-ainetta uusiokäyttöä ajatellen”, sanoo Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä.

Tärkeä näkökulma on tietysti myös se, että tarvitaan Suomessa toimivia yrityksiä, jotka valmistavat kierrätysmateriaalista pakkauksia ja tuotteita, koska ilman sitä ei raaka-aineelle ole kysyntää.

”Lähes kaikkien Uponorin valmistamien muovituotteiden, kuten vesijohtojen, lämmitysjärjestelmien ja yhdyskuntateknisten verkostojen, tulee kestää käytössä vähintään 50–100 vuotta. Niihin kohdistuu tyypillisesti huomattavia mekaanisia kuormia tai painetta. Lisäksi meillä on paljon tuotteita, jotka ovat kosketuksissa juomaveden kanssa. Niihin liittyy yhtä lailla tärkeitä turvallisuus- ja terveyskysymyksiä kuten elintarvikkeisiinkin. Me voimme kuitenkin lähteä hakemaan kierrätysmuoville käyttökohteita niistä tuoteryhmistä, joissa se onnistuu helpommin. Tällaisia voisivat mahdollisesti olla kaapelinsuojatuotteet tai esimerkiksi tietyt salaojatuotteet”, kertoo Uponorin kestävästä kehityksestä ja tuoteregulaatiosta vastaava johtaja Ilari Aho.

Aho tuo esiin myös sen, että uusiomuovituotteiden valmistusprosessi on teknisesti helppo ratkaista, mutta hyvä lopputuote edellyttää, että raaka-aineen pitäisi olla tasalaatuista ja sen alkuperän jäljitettävissä. Siksi olisi tärkeää keskittyä seuraavaksi muovin talteenottoon, lajitteluun, käsittelyyn ja raaka-ainevirtojen logistiikkaan.

Paneelikeskustelu Muovifoorumissa.
Kierrätetyn muovin käytön lisäämisestä keskustelemassa syksyn 2021 Muovifoorumissa Jyrki Alkion (vas.) johdolla Vesa Kärhä, Ulla Luhtasela ja Helena Valve. Kuvasta puuttuu Ilari Aho.

Miten kierrätettävä materiaali saadaan talteen ja käyttöön?

”Ympäristönäkökohdat huomioon ottaen ei tietenkään ole tarkoitus, että alamme keksiä muoville uusia käyttökohteita. Muovin kierrätyksen kannalta taas tavoitteena pitäisi olla, että kemialliseen kierrätykseen päätyisivät ainoastaan hankalasti kierrätettävät muovit. Kaiken muun muovin pitäisi kiertää korkealaatuisena raaka-aineena. Avainasemassa ovat pakkausten kierrätettävyys sekä tuottajayhteisön ja tuottajavastuujärjestelmän toimiminen. Voi olla, että lisäksi tarvittaisiin jonkinlaisia kannustimia, jotta kierrätysmateriaalia hyödynnettäisiin enemmän”, pohtii erikoistutkija Helena Valve Suomen ympäristökeskuksesta.

Materiaalin kierrätettävyys riippuu viime kädessä laitoksesta, joka muovin vastaanottaa. Toiset laitokset pystyvät käsittelemään erilaisia muoveja monipuolisemmin kuin toiset.

”Monet maat ovat menneet tällä saralla kehityksessä Suomesta vauhdilla ohi viime vuosina. Esimerkiksi Ruotsi rakentaa tällä hetkellä maailman suurinta lajittelulaitosta”, Kärhä jatkaa.

Luhtasela tuo esiin myös sen, että muovia valmistavat yritykset eivät pysty itse suoraan vaikuttamaan siihen, minne kaikki tuotettu muovi lopulta päätyy. Hän muistuttaa, että sekä Nestlé että iso osa muista suurista elintarvikealan yrityksistä on asettanut tavoitteekseen, että vuoteen 2025 mennessä kaikki pakkaukset olisivat kierrätettäviä.

”Nestle on myös tehnyt lupauksen vähentää neitsytmuovin käyttöä kolmanneksella vuoteen 2025 mennessä. Sen myötä investoimme kaksi miljardia euroa muun muassa uuteen infrastruktuuriin. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, jos kierrätysraaka-aineen käsittely ei pysy kehityksessä mukana tai jos sille ei löydy ostajia”, Luhtasela sanoo.

Voisiko kemiallinen kierrätys tarjota ratkaisuja?

Yksi ratkaisu hankalasti kierrätettävälle muoville saattaa olla kemiallinen kierrätys. Tässä prosessissa muovi ”puretaan” takaisin lähtöaineeksi ja siitä voidaan valmistaa ominaisuuksiltaan täysin samanlaista muovia kuin mitä neitseellisestä eli öljystä valmistetusta muovista tulee. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ole, ja lisäksi kemiallisen kierrätyksen edellyttämät teknologiat ovat osin vielä kehitysasteella. Kemialliset kierrätysprosessit kuluttavat paljon energiaa, ja itse tuote voidaan käyttää polttoaineena. Materiaalikierrätystä on vain muovin raaka-aineeksi päätyvä osuus.

”Muoviteollisuuden näkökulmasta näemme, että kemiallisesti kierrätetty muovi pitäisi voida laskea materiaalikierrätykseksi. Nyt sen status on epäselvä. Teimme syksyllä julistuksen, että vuoteen 2030 mennessä voisimme käyttää muovipakkauksiin 30 prosenttia kierrätettyä muovia. Tämä edellyttää, että kaikki käyttömahdollisuudet selvitetään melkein pakkaustyyppikohtaisesti ja että kemiallinen kierrätys olisi selkein laskentasäännöin mukana valikoimassa”, Kärhä sanoo.

Muovin kemiallinen kierrätys on raskasta kemianteollisuutta, jossa muovijätettä hyödynnetään suurelta osin myös energiana materiaalihyödyntämisen eli kierrätyksen ohella.

Sekoitevelvoite – uhka vai mahdollisuus?

Kierrätetyn muovin käytön lisäämistä voitaisiin vauhdittaa myös niin kutsutulla sekoitevelvoitteella, joka velvoittaisi muovin valmistajia käyttämään kierrätettyä raaka-ainetta muovisissa tuotteissa ja pakkauksissa. Muovipullojen valmistajille tällainen on jo tulossa, ja sekoitevelvoitteen selvittäminen on myös EU-komission asialistalla. Lisäksi rakentamisen puolella muovien vapaaehtoinen green deal -sopimus sisältää 40 prosentin tavoitteen kierrätetyn muovin käytölle rakennustuotteiden pakkaamisessa käytettävien kalvomuovien tuotannossa.

”Sekoitevelvoitetta ei pitäisi tarkastella erillään muista ohjausmahdollisuuksista ja toimenpiteistä, joilla markkinaa voidaan kehittää. Nostaisin myös kaupan roolin esiin, sillä kaupoilla on valtaa ja vastuuta kertoa, minkälaisia pakkauksia he ottavat valikoimiinsa. Tiettyyn rajaan asti kauppa voi asettaa myös vaatimuksia tavarantoimittajilleen”, Valve toteaa.

Luhtasela näkee tässä kuitenkin riskejä: ”Näin globaalin yrityksen näkökulmasta pidän aika hankalana sitä, jos kaupat saisivat määritellä vaatimukset pakkauksille. Tämä vaarantaisi EU:n perusajatuksen vapaasta markkinasta EU-alueella. Olisi mahdotonta noudattaa jokaisen kaupan omaa linjausta, eivätkä ne välttämättä tukisi pakkausten tieteeseen perustuvaa kehitystyötä tai infrastruktuurin kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla”.

Yksi keskeinen kysymys liittyykin siihen, onko kierrätysraaka-aineesta tehty materiaali kilpailukykyistä neitseelliseen muoviin nähden. Tarvitaanko sääntelyä ylipäänsä vai kehittyykö markkina ilman sääntelyä? Investointeja tarvittaisiin joka tapauksessa kaikilta arvoketjun osapuolilta.

”Hyvä tuoteregulaatio asettaa vaatimukset tuotteen suorituskyvylle, eikä niille teknisille ratkaisuille, joilla se suorituskyky tuotetaan. Sitä kautta jää tilaa kilpailulle ja innovaatioille”, Aho toteaa.

Vaikka kierrätetyn muovin käytön lisäämiseen liittyy vielä käytännön tasolla paljon kysymysmerkkejä, on ainakin se varmaa, että kierrätysmuovin käytöstä pitäisi saada tehtyä myyntivaltti. Työtä riittää kuitenkin vielä pitkäksi aikaa niin lajittelun, teknologioiden, tuotekehityksen kuin sääntelyn saralla.

Artikkeli pohjautuu 29.10.2021 järjestetyssä Muovifoorumi-tapahtumassa käytyyn paneelikeskusteluun.

Artikkelisarjan muut osat

Muovifoorumin satoa: Kuinka muovia korvaavien ratkaisujen kestävyyttä voidaan arvioida?

Muovifoorumin satoa: Kuinka muovin ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevan tiedon saatavuutta voitaisiin parantaa?

Muovifoorumin satoa: Muovin kierrätyksen arvoketjun vahvistaminen